Sata peliä ”Velttoa” – Takakentän pieni suuri mies kertaa Suomensarja-taivaltaan

Oskari Jaakkola pelasi 100. Suomensarja-ottelunsa Kannusta vastaan keskiviikkoiltana.

Viime kesäksi keltamustien riveihin siirtynyt Oskari ”Veltto” Jaakkola sai vierasottelussa Kannusta vastaan (22.5) täyteen sata Suomensarja-ottelua. Kilpa-Veljien melko vakiintunut koppari muistelee reilu kahdeksanvuotista taivaltaan Suomensarjassa.

”Velton” sisääntulo Suomensarjaan oli kuin Kaapo Kakon MM-kisadebyytti: kaikki onnistui. Debyyttiottelussaan Seinäjoen Maila-Jussien riveissä Vähässäkyrössä paikallista Viestiä vastaan Jaakkola suoritti kärkilyönnit sataprosenttisesti, kotiutti kertaalleen ja onnistui, eli kotiutuskin hoitui heti sataprosenttisesti. Lisäksi mies ehti kertaalleen myös kotiin, joten tuotujen tilikin aukesi heti avausottelussa.

Ironista kyllä, Jaakkolan sattui kotiuttamaan nykyään Kilpa-Veljissä lyöjäjokerina toimivan Niko Honkaniemi.

– En kyllä itse pelistä paljoakaan muista. Ihan hyvinhän se meni nyt, kun jälkikäteen tilastoja katsoo, ”Veltto” hymyilee.

Jaakkolan debyytissä pelasi monta muutakin nykyään Kilpa-Veljien riveissä pelaavaa pesäpalloilijaa. YK-V-kasvatti Janne Polvi-Lohikoski pelasi tuossa ottelussa vähäkyröläisten kärkenä ja siepparina ja vähäkyröläisiä edusti myös nykyään Kilpa-Veljiä edustava Arto Ruuhinen.  Maila-Jusseja edusti puolestaan samassa ottelussa myös YK-V:n nykyinen pelinjohtaja Marko Honkaniemi sekä vaihtajakotiuttaja Tuomas Rajahalme. Tuon ottelun Viesti voitti lopulta jaksoin 1-0 (4-4, 5-3).

“Honkkis otti kakkosjatkeelta muutaman pitkän askeleen ja piirsi viivan, jonka jälkeen hän ilmoitti, ettei tule pelin aikana tuon viivan kolmospuolelle”

Jaakkolan Suomensarja-debyytti tapahtui vuonna 2012 ja samana kesänä hän pääsi pelaamaan myös B-poikien Itä-Länsi-otteluun Lännen riveihin, jonka Länsi hävisi 1-0-jaksoin. Jaakkola pääsi tuossa ottelussa tilastoihin vain kärkilyönneissä, jotka onnistuivat 66,7 prosentin varmuudella.

Erityisesti paikalle saapunut väkimäärä 1358 silmäparia ovat jäänet miehen mieleen.

– Oli mahtava pelata noin isolle yleisölle, Jaakkola myhäilee.

B-junioriajoilta löytyy myös kenties katkerin vieraspelireissu SMJ:n junioreiden riveissä. B-poikien SM-pronssi oli jo käden ulottuvilla, mutta peli kääntyi lopulta vastustajalle Kiteelle.

– Ikimuistoisin vieraspelireissu oli Kiteelle B-poikien pronssiotteluun, jossa hyppysissä ollut voitto ja pronssijuhlat vaihtuivat nopeasti tappioon ja valmistautumaan seuraavaan peliin Seinäjoella. Onneksi tuli kotona sitten voitto, “Veltto” huokaa.

Takakenttään piirretty viiva

Vuosien varrelle on mahtunut pesikselle ominaiseen tapaan monenmoisia tapahtumia. Sattuipa joskus niinkin, että lyöjäjokerina toimiva Honkaniemi jouduttiin asettelemaan kopparin paikalle. Jaakkola-Honkaniemi-kopparipari olikin kuin taivaan lahja suomalaiselle pesäpallolle.

– Sain, tai ehkä jouduin, pelaamaan Nikon kanssa kopparina. Honkkis otti kakkosjatkeelta muutaman pitkän askeleen ja piirsi viivan, jonka jälkeen hän ilmoitti, ettei tule pelin aikana tuon viivan kolmospuolelle. Eikä hän sitten tullutkaan, vaan veti aina liinat kiinni viivan kohdalle, vaikka palloon olisi kerennytkin, Jaakkola naurahtaa.

Jaakkolan ja Honkaniemen tiet ovatkin kulkeneet melko samoja reittejä. Joukkuekavereita on vuosien varrelle mahtunut, eikä ehdotonta suosikkia näistä löydy. Värikkäin lienee kuitenkin juuri kopparipari Honkaniemi.

– Honkkis herättää tunteita monilla pesispaikkakunnilla ja pelaajissa, kuten jokainen voi todeta vaikka YK-V:n Instagram-tililtä. Jo tämän vuoksi saadaan toisinaan kuumia pelejä aikaiseksi, ”Veltto” kiittelee pilkesilmäkulmassa.

“Tietysti kasvattajaseuraa vastaan pelaaminen tuo ylimääräistä tunnetta peliin”

Joukkueiden vieraspelibussit muuttuvat monesti suoranaiseksi Las Vegasiksi. Näissä uhkapelipöydissä Jaakkolakin on nuollut monta kilometriä suomalaista maantietä.

– Pelireissut menee lähes aina korttipöydässä. Aina ei toki pöytään ole mahtunut, mutta aina voi lyödä vetoa siitä, kuka korttipelin voittaa. Pöydässä ollessa tietysti pelaan oman voittoni puolesta, mutta Tumppi (Tuomas Rajahalme) on hyvä vaihtoehto, jos itse ei ole mukana.

Seuraavaksi YK-V kohtaa “Velton” kasvattajaseuran Maila-Jussit helatorstaina Taro-areenalla. Kasvattajaseuraansa vastaan Jaakkola lähtee extralatauksella.

– Maila-Jusseilla on hyvä joukkue, jossa pelaajat ovat treenanneet kovaa Superpesis-ringin tai A-poikien mukana. Samassa porukassa pelaa myös pikkuveljeni. Tietysti kasvattajaseuraa vastaan pelaaminen tuo ylimääräistä tunnetta peliin, Jaakkola päättää.

Mitä tulee hieman kaukaahaetun tuntuiseen lempinimeen. Sen historiaa ei taida enää kukaan muistaa.